Tuli tänään sitten piipahdettua kampaajan penkissä ja pakko kyllä todeta, että pidän todella paljon, vaikka onhan tähän taas ensi alkuun hiukan totuttelemista.
Minulla oli viimeksi 18 kesäisenä siili tukka ja siitä lähtien, kun hiukset ovat saaneet kasvaa vapaasti, niin johan nämä olivat puoleen selkään ja tunsin itseni todella epä-minäksi, jos noin nyt voi sanoa.
En nyt vielä kuitenkaan luopunut ihan kaikista pitkistä kutreista vain kolmasosasta, sillä mieheni pyysi että muuttaisin hiukset lyhyiksi pikku hiljaa, että hänellä olisi aikaa totutella. Luulen, ettei hän ihan tätä tarkoittanut, mutta minusta tämä on parempi kuin hyvä näin ja saan vielä tarvittaessa peitettyä lyhyeksi leikatun osan, jos jotakuta vanhempaa sukulaista voi lyhyet hiukset järkyttää (kuten edellisellä kerralla).
Anopin kuullessa tästä minun uudesta hiustyylistä, tuli heti kommentti: "Miten se nyt sellaisen tukan, ku on äiti ihminen?!" Onko hiustyyli muka jotenkin verrannollinen äitiyteen. Jos näin on niin pitäisikö minulla leikata hiukset n. polkkapituisiksi ja pistää permanentti, sillä suurimmalla osalla anopin ikäryhmän äideillä on juuri jotain tämän tyyppistä. Permanentti tuntuu olevan kaikille se must-juttu.
Valitettavasti pakko tuottaa pettymys tämän perus-äiti lookin omaaville äiskille ja todeta, etten ehkä ihan vielä ole valmis mihinkään noin radikaaliin ja toivoa, ettei nämä minun hiukseni, tee minusta anopin silmissä nyt ihan surkeaa äitiä. Harmillista sinällään, jos hänen mielestään hiukseni kasvattavat poikaani.
Itse rakastan näitä hiuksia ja ihan sormet jo syyhyä päästä värjäilemään tätä päätä.
Eilen tuli tehtyä muutaman päivän ruoaksi sitten kesäkurpitsa-kiusausta. Mies suhtautui aluksi todella epäilevästi, mutta kun otin tuon tekeleeni uunista hän oli jo piirittämässä sitä ja kehui tuoksua. Eli voisin päätellä, että ruoka oli hänenkin mielestään täysin onnistunutta, kun sitä kelpasi syödä kolmen lautasellisen verran ja hyvähän tuo on, että kelpaa.
Tämä laihdutus projekti on tavallaan minun ja mieheni yhteinen harrastus. Molemmille tuli lisäkiloja raskauden aikana ja varsinkin siinä loppuvaiheessa, kun olin koko ajan leipomassa jotain herkkuja. Itselläni laihtumista joudutti toki synnytys ja sittemmin imetys, joten sain siinä hyvän alkuspurtin mieheeni nähden. Nyt toki vauhti on hidastunut ja painon tippuminen on hitaampaa kuin miehelläni ja ihan kateellisena olen seurannut hänen lukemiaan.
Tiistait ovat meidän punnituspäiviämme. On huomattavasti mukavampaa, kun laihdutetaan yhdessä, molemmat saavat tukea toisiltaan, tsemppausta hyvinä ja huonoina päivinä ja onhan se kivaa jakaa tuloksia toisen kanssa juurikin tyyliin: "Katsos nämä housut ei enään pysy ilman vyötä." On todella piristävää, kun tietää että toinenkin tekee töitä saman aiheen parissa yhtä ankarasti kuin itsekin ja, että jotakuta oikeasti kiinnostaa kuulla ja nähdä miten minäkin edistyn. On ihanaa saada kannustusta herkkujen hylkäämisen suhteen ja muistutusta, ettei niillä herkuilla voi korvata oikeita aterioita, sillä se on minulle se vaikein pala koko touhussa.
Nyt kuitenkin täytyy kiiruhtaa, kun poikanen kutsuu.
Tämän päivän punnituksen jälkeinen BMI on siis tasan 26
Hitaasti mutta varmasti :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti