Josko sitä nyt vaikka ehtisi vähän kirjoittamaankin taas.
Painoni oli tänä aamuna koko laihdutusajan alinta lukemaa. Kiloja on nyt sitten takana jo 6,6, olen erittäin tyytyväinen lukemaan.
Laihtumisen suhteen kaikki menee siis hyvin. Ruokavaliota oon nyt pikkuhiljaa yrittänyt alkaa muuttamaan lähemmäs sitä ns. "normaalia", eli valmistan niitä ruokia mitä ennenkin ollaan mieheni kanssa syöty. Nyt vain yritetään ottaa oikean kokoisia annoksia ja enään emme ahda itseämme täyteen jotain ruokaa vaikka se olisi kuinka hyvää ja vaikka kuinka tuntuisi, että ehkä vielä tekis mieli ja vielä vähän mahtuis.
Riisi, peruna, pasta ja vaalea leipä tosin eivät ole vielä saaneet minkäänlaista mahdollisuutta paluuseen. En haluaisi koko loppuelämääni elää ilman noita. Välillä nimittäin huomaan miten hirveästi tekisi mieli tyyliin nuudelikeittoa, käydä syömässä kiinalaisessa tai sitten ihan vain poronkäristystä ja perunamuusia.
Kaikenlisäksi enhän minä noiden kokkailua voi kokonaan lopettaa, kun pitää niitä tulevaisuudessa varmasti pojalle tehdä. Siitä varmasti tulee kovaa hommaa, etten ahmi itseäni täyteen noita ja kävele sitten ympäriinsä ilmielävänä hiilaripommina!
Ja kyllä tiedän, ettei minun tarvitse noista kokonaan luopua, toki voin syödä noita joskus satunnaisesti, kunhan olen ensin ottanut muuten tämän painonhallinnan omakseni ja saan sen pysymään haluamissani lukemissa.
Täytyy kyllä nyt myös myöntää, että tuli sorruttua viimeviikolla paasto päivään. Join vain kahvia ja vihreää teetä. Yritin koko päivän kieltää itseltäni, että se on mikään paasto päivä, söisin heti kun ehdin. Ilta tuli ja lopulta yö, istuin edelleen sohvalla juomassa ilta teetäni, kun olin saanut laitettua pojan yöpuulle ja tajusin huiputtaneeni itseäni koko päivän. Siitä huolimatta, en halunnut syödä mitään ennen nukkumaan menoa. Menin tyhjin vatsoin sänkyyn ja aamulla herätessäni palvoin vaa'an lukemaa. Lupasin kuitenkin, että siitä päivästä tulee normaali, syön ja juon normaalisti, tai ainakin niin normaalisti kuin dietti antaa myöten. Seuraavana aamuna sitten paino oli 400 g korkeampi kuin edellisenä, vähän harmitti, mutta sainpas senkin kuitenkin normaalisti syömällä pois ja vielä 200 g päälle tähän punnitus päivään mennessä.
BMI:ni on nyt tällä hetkellä sitten 25,1, olen jo niin lähellä normaalia painoa, että tekisi mieli julistaa sitä ihan kaikille. Olen miettinyt että kelle minä voisin sitten edes ilmoittaa siitä, kun lopulta saan sen rikki? Olen vasta muuttanut toiselle puolen Suomea, täällä ei ole ketään tuttuja kenen kanssa voisin mennä kahville juhlistamaan asiaa. Mutta kaipa sitä vain soitan äidille ja hihkun riemusta, vaikka tiedänkin jo, että äiti alkaa sitten heti tentata, että enhän laihduta liikaa ja liian nopeasti. Hän on vieläkin huolissaan niistä edellisistä kerroista. Voisimpa sanoa, että luotan itseeni nyt tässä hommassa sata prosenttisesti. Voisipa se olla totta.
Aikahan sen sitten lopulta näyttää. En usko, että nyt olisi hirveästi mitään apua, jos vain uhoaisin tässä, että nyt se menee näin ja prikulleen niin, koska pelkään epäonnistumista. Tällä hetkellä pelkään vielä vaa'assa nousevia lukemia, entäpäs sitten kun saavutan tavoitteeni? Pelkäänkö nousua vai laskua?
Ajattelin, että alan merkata päivittäisen BMI:ni otsikko riviin, katsotaan, josko muokkailisin noihin vanhoihinkin päivityksiin ne tuohon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti