Laihdutukseni loppui viime perjantaina. Ei siksi, että luopuisin tavoitteistani, vaan homma on nyt tässä ainakin yhdeksän kuukautta jäissä, jos kaikki menee hyvin.
Kyllä olen raskaana. Tämä on aivan uskomatonta, en osaa sanoin edes kuvailla kuinka onnellinen olen. En olisi koskaan uskonut, että meillä mieheni kanssa tärppää näin nopeasti. Esikoista, kun tehtiin tosiaan se puoli vuotta! Tätä toista ehdittiin yrittää aktiivisen epäaktiivisesti vain kuukausi. Molemmat olemme haaveilleet kahdesta lapsesta mahdollisimman pienellä ikäerolla ja nyt näyttäisi siltä, että se olisi toteutumassa n. vuoden ikäerolla. Olemme aivan onnemme kukkuloilla. Meidän pieni perheemme on kohta täysin kasassa.
Jatkan kuitenkin tänne blogiin kirjoitteluani, uskoakseni kuitenkin tämä on viimeinen päivitys johon päivitän BMI:n, sillä en aio seurata sitä enään. Aion kuitenkin keskittyä terveelliseen ruokavalioon ja nyt tämän raskauden aikana aion myös liikkua, niin ettei kunto romahda ihan totaalisesti. Olen kuitenkin tehnyt kovaa työtä, että jaksaisin hölkätä 2 tuntia putkeen, enkä halua, että se romahtaa puoleen tuntiin raskausaikana tai sen alle. Hölkkäilyä aion tosiaan jatkaa, niin kauan kuin se tuntuu hyvältä. Viime raskaudessakin neuvolassa sanottiin, että kaikkea liikuntaa saa jatkaa normaalisti, niin kauan kuin se tuntuu hyvälle, eikä kasvava vatsa estä sitä. Ruokavalioon kiinnitän entistä enemmän huomiota, viimeraskaudessa kärsin raskausajan diabeteksestä ja luulempa, että se tulee eteen tässäkin, mutta aion pyrkiä elämään vieläkin tarkemmin kuin viimeksi. Viime raskaudessa painoni tippui alussa 12 kiloa rajun pahoinvoinnin takia, enkä saanut syötyä mitään noin kuukauteen. Nyt aion yrittää estää tuollaisen notkahduksen, enkä kyllä ole enään varma onko tuollainen painon lasku edes mahdollinen tällä BMI:llä. On jotenkin sellainen kutina, että tästä raskaudesta olisi kuitenkin tulossa täysin erilainen, tai sitten se on vain toiveajatteluani.
Vaahtokarkki, popcorn ja punaherukka himoni on palannut, vaahtokarkista en edes pidä normaalisti, mutta nyt mietin koko ajan vain miten haluaisin vain mättää ison pussin niitä ja poppareita. Vielä olen ainakin onnistunut hillitsemään sen himon ja tarkoitus olisi onnistuakin siinä ekat kolme kuukautta, sitten saatan palkita itseni jollain pienellä pussilla vaahtiksia ja houkutella mieheni katsomaan leffaa kanssani popcorni kulhon äärellä. Sen jälkeen on taas hyvä pitää turhasta herkuttelusta taukoa.
Alan merkkailla otsikkoon tästä lähtien sitten raskausviikot..tai heti kun olen saanut niihin varmistuksen muutaman viikon päästä, kun olen käynyt alkuraskauden ultrassa. Edellyttäen, että siellä on kaikki kunnossa ja pieni pysyy mukana.
Mun pääni on ihan pyörällä, kuinka voi olla mahdollista, että tämä kävi näin nopeasti ja helposti. Olen todellakin sekaisin onnesta ja samalla pelkään ihan kuollakseni miten kerron tästä äidilleni tai ylipäänsä kellekään. Kaikki pitävät minua ja miestäni varmaan hulluina, kun hankimme lapset tälläisella ikäerolla. Silti kaikesta huolimatta, tekisi mieli kiljua ja pomppia ja kailottaa tätä ihanuutta kaikille tutuille, ystäville ja perheelle. Jospa tämä turpa nyt pysyisi kiinni ainakin sinne raskausviikolle kolmetoista.
Tässä olen nyt sitten raskautumistani vain hehkutellut, kun voisi hehkutella muutakin, kuten esimerkiksi että ehdin sentään rikkomaan normaalinpainon rajapyykin! Tästä on todellakin hyvä jatkaa, yhdeksän kuukauden päästä. Olen ehkä maailman onnellisin nainen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti